HS 9.12.
Pienten tuloerojen kansat pärjäävät parhaitenKaksi kansainvälisesti arvostettua yhteiskuntapolitiikan tutkijaa, Kate Pickett ja Richard Wilkinson, julkaisivat tänä vuonna kirjan The Spirit Level. Kirjassaan he osoittavat, että väestö on terveempää ja koulutetumpaa niissä maissa, joissa tuloerot ovat pienet, verrattuna niihin maihin, joissa tuloerot ovat suuret. Tasa-arvo selittää väestön hyvinvointia teollisuusmaissa jopa enemmän kuin maan bruttokansantuotteella mitattu vauraus.Kansainvälisessä vertailussa Suomi näyttää tasa-arvon mallimaalta, mutta viime vuosien kehitys Suomessa ei kehuja kerää. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet nopeammin kuin kehittyneissä teollisuusmaissa keskimäärin, ja samaa vauhtia ovat kasvaneet myös väestön terveyserot sekä koetun hyvinvoinnin erot.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edeltäjän Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä selvitti tämän vuosikymmenen puolivälissä, miten tuloeroista johtuvia ongelmia voitaisiin yksinkertaisimmin lieventää. Keino oli tulonsiirrot, mutta niihin ei Suomessa oltu kasvun vuosina valmiita. Nyt niihin ei ole varaa, ellei hyvätuloisimpien ihmisten etuja samalla heikennetä kunnolla. Uudesta tulonjaosta ei käytännössä ole pelkoa, sillä asioista päättävät ihmiset kuuluvat lähes kokonaan hyvätuloisten ja elämäänsä tyytyväisten joukkoon.
Julistan Hesarin Marjut Lindbergin Vieraskynä-kirjoituksen "Vuoden lehtimiesteoksi". Teksti on puhdasta selkokieltä ja täyttä asiaa.
Päätelmä siitä, että pienten tuloerojen maat pärjäävät parhaiten, on niin järkeenkäypä kuin olla ja voi. Meillä on noudatettu johdonmukaisesti jo pitkään aivan toisenlaiseen lopputulokseen tähtäävää politiikkaa.Veturina on ollut Kokoomus-puolue. Kokoomus vie ääliömäisen keskiluokan äänet, ja rahat. Vihreät ja RKP ovat peesanneet Kokoomusta koko ajan, vuorotellen myös SDP ja Keskusta.
Tyyppiesimerkki puolueen toiminnasta nähtiin taas eilen illalla "Ajankohtaisessa kakkosessa", jossa haastateltiin Helsingin pormestaria Jussi Pajusta. Kyseltiin kaupungin 10 miljoonan säästöistä, jotka eriarvoistavat ja kurjistavat tiettyjä kaupunginosia. Helsingin kaupungin taloudellinen tilanne ei ole niin huono kuin näyttää, kaupungilla on muitakin tuloja kuin kaupunkilaisten tuloverotus.
Jussi Pajusen vastaukset olivat suorastaan väliinpitämättömän törkeitä. Pajunen visioi kaikenmaailman hulppeita keskustakirjastoja, ja samaan aikaan hän on valmis lopettamaan lähikirjastoja alueilta, joissa muutenkaan palvelujen tai virikkeiden taso ei ole korkea. Pajunen unelmoi hienoista kaupungin ranta-asuinalueista terassitaloineen ja helikopterikenttineen, kun samaan aikaan hän on valmis lopettamaan kouluja ja terveysasemia. Kaikilla helsinkiläisillä ei ole edes kunnon asuntoa, mikä on häpeä.
Tekosyynä "säästöihin" käytetään tilavuokria, joita kaupungin eri hallintokunnat maksavat kaupungin omalle tilahallinnolle, käenpojalle. Vuokrat ovat usein tuulesta temmattuja, korkeilla vuokrilla viedään rahaa pois koulutuksesta ja terveydenhoidosta aivan muihin tarkoituksiin. Näinkin ajateltuna se 10 miljoonaa on todella pieni säästö siihen nähden, mitä menetetään. Ja rakennukset jäävät joka tapauksessa pystyyn, ne maksavat tyhjänäkin.
Ensimmäinen toimenpide, jonka soisin tapahtuvan, on suurten kaupunkien tilahallintojen lopettaminen. Ei ole mitään järkeä siinä, että kaupungin rahoja pyöritelllään ees taas taskusta toiseen eri virastojen välillä.
Miksi kunnan oman koulun, kirjaston tai terveysaseman pitää maksaa vuokraa omalle kaupungille kaupungin omista tiloista? Miksi kukaan tai mikään taho ei puhu asiasta halaistua salaa?
Ja mikä on se mandaatti, millä oikeutuksella näitä järjettömyyksiä oikein tehdään? Eivät äänestäjät ole antaneet minkäänlaista lupaa tähän mielettömään palvelujen ja kunnallisomaisuuden tuhoamiseen.
Kyse ei ole missään nimessä säästöistä, vaan tarkoituksellisista rakennemuutoksista, joita Kokoomus ja EK yhtä jalkaa haluavat tehtävän. Toiminta on ollut selkeän voimakasta ja johdonmukaista.
Suomeen halutaan isot tuloerot, rinnakkaiskoulutus- ja terveydenhoitojärjestelmät.
Yhteiskunnallisesta tasa-arvosta, joka on taannut kaikille sosiaalisen nousun mahdollisuuden, ollaan luopumassa.Suomessa kurjistamiseen on käytetty keppihevosena kahta lamaa, sitä 90-luvun lamaa ja nykyistä lamaa. Kaikki ovat nähneet, kuinka on käynyt: edellisessä laman jälkeisesssä nousuhdanteessa köyhimmät ihmiset jätettiin tylysti pois kyydistä. Kärkituloluokkia edustavat ihmiset ovat saaneet ties millaista vetoapua. Olen aivan varma, että sama kehitys tulee jatkumaan myös nykyisen laman kohta alkavan nousun aikana.
Köyhät eivät tule saamaan porkkanaa, ja se keppi, jolla voisi edes vähän vastaan hutkia, tullaan viemään pois kädestä.
Suomessa osa kansasta on passivoitumassa. Politiikkaan ja politiikkoihin ei enää luoteta. Ei ole ihmekään, koska asioista päättävät ihmiset kuuluvat lähes järjestään ylimpiin tuloluokkiin puolueista riippumatta.
Olen jo pitkään ihmetellyt vasemmistopuolueiden, ennen kaikkea SDP:n nössöilyä. Annetaan hiljalleen kaiken valua hukkaan lähes vastaanpanematta. Äänestäjiltä menee kohta viimeinenkin usko vasemmiston voimaan puolustaa köyhälistön ja tavallisen kansan etua.
Mitään muuta vastavoimaa nykyiselle kehitykselle ei ole, kun ammattiyhdistysliikekin on onnistuttu lyömään lähes maan rakoon. Vihreät hännystelevät Kokoomusta, Perussuomalaiset tulee jämään marginaaliin, koska puolueella ei ole minkäänlaista yhteiskunnallista ohjelmaa.
Äänestyspassiivisuus on todella pahasta. Juuri köyhät ja syrjäytyneet jättävät äänestämättä. Näin tämä polarisaatiokehitys tulee syventämään vielä jyrkemminen eri yhteiskuntaluokkien eroja kauttta linjan. Se heikoin viidennes kansasta voi todella huonosti jo nyt, oli sitten kysymys terveydestä, liikalihavuudesta, alkoholinkäytöstä tai koulutuksesta.
Osa kansasta on jäämässä pysyvästi junasta. Yhdysvalloissa ja joissakin muissa maissa tutkijat ovat jo aikapäivää todenneet, että köyhyys ja toivottomuus periytyy, kun tiettyjä ihmisiä nuijitaan jatkuvasti maanrakoon. Samalla lisääntyy alueiden eriarvoisuus, ja tiettyjen alueiden rikollisuus ja väkivalta kasvavat.
Olen melko varma, että parin vuosikymmenen päästä meillä ei ole enää mitään "suurta keskiluokkaa", vaan meillä on kolme lähes yhtä suurta yhteiskuntaluokkaa: köyhät, yhä vaan pienevä keskiluokka ja rikkaat. Kun tähän tilanteeseen tullaan, yhteiskunnan oikaisemisen mahdollisuus on lähes minimaalinen, koska se rikas kolmannes käyttää tuolloin lähes kaikkea mahdollista yhteiskunnallista ja taloudellista valtaa.
Vielä on mahdollisuus tehdä jotain, mutta meidän on herättävä. Olen erittäin iloinen siitä, että muualla Euroopassa ollaan jo herätty, koska vuosi 2010 tule olemaan EU:ssa köyhyyden ja syrjäytymisen eston vuosi.
On onni, että kuulumme EU:iin. Mikäli olisimme yksin, kurjistumisen vauhti todennäköisesti olisi rajumpi. Vähitellen valtioiden ja talousjärjestelmien on alettava yksissä tuumin valvoa rahan ja pääoman kahlitsemattomia liikkeitä, mitkä kurjistavat entisestään ihmisten oloja maapallolla. En ole yksin ajatuksineni, moni vakavasti otettava amerikkalainen tutkija on puhunut asiasta jo vuosia.
Kiina ja Intia eivät ole mitään demokratian, tasa-arvon tai ihmisoikeuksien mallimaita, Pohjoismaat vielä ovat. Meidän hyvinvointivaltion malliamme on levitettävä muualle. Pohjoismaiden pääministerit voisivat kutsua kylään Obaman ja vellokset Putin-Medvedevin, ja neuvoa kädestä pitäen, mitä pitäisi tehdä. Luulen, että ainakin Obama olisi hyvin vastaanottavainen.
Jussi Pajusen tai Jukkka Hienosen kaltaisia täysin näköalattomia johtajia Suomi ei kaipaa.
Klikatkaa blogikirjoituksen yläosassa olevaa linkkiä ja lukekaa kunnolla ja ajatuksella se Marjut Lindbergin ansiokas kirjoitus.
(Linkki ei aina toimi, joten artikkeli on luettavissa myös kommenttiosiossa.)
Ruusuja Marjutille!
Boris Kustodiyev: Tsaari Nikolai II (1915)
Tekstit
