EK:n madonluvut

HS 27.11.

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtajan Sakari Tammisen mielestä sekä kuntien että valtion menoja on leikattava, julkisia palveluja on tehostettava ja priorisoitava ja kaikkien työuria on pidennettävä.

On aivan sama, kuka on EK:n johdossa. Samaa mantraa lauletaan vaan. Kuinka ulkona elämästä EK voikaan olla?

Sopii Tammisen tulla esim. Vantaalle leikkelemään kaupungin menoja tai priorisoimaan. Kyllä nyt on pussit tyhjät.

Ymmärrän kyllä yskän.

Julkinen terveydenhoito ja kaikille yhtäläinen koulutus on pahasta. Tilalle pitäisi saada yksityiset sairausvakuutukset amerikanmalliin, jotka maksavat maltaita, muut sairastavat ilmaiseksi. Rikkaiden lapsille rakennetaan kalliit yksityiskoulut ja köyhien lapset laitetaan rupukouluihin, joihin ei saada edes kunnollisia opettajia.

Jos EK:n tavoitteet toteutuisivat, silloin koko Suomen maassa laulettaisiin "Nälkämaan laulua" ja syötäisiin pettuleipää.

Sakari Tamminen ja EK, tavoitteenne ovat kyllä tulleet selviksi.

Voiko koiralla olla sielu?

Gianluca Beccari

HS 26.11.

Pappi: Koirallakin on sielu

Eläinten joulusiunauksen Senaatintorilla suorittava isä Kalevi uskoo, että koiralla on sielu on, mutta se on karkeampi kuin ihmisen sielu.

En ole teologi, en ole perehtynyt syvällisesti teologiaan, mutta ihmettelen isä Kalevin tulkintaa. Koira on eläin - voiko eläimellä olla sielu?

Isä Kalevi pohdiskelee samoja asioita kuin minä. Blogini tunnuksena on Enkeliporsas, mikä viittaisi siihen, että uskon, että eläimillä voisi olla sielu. Blogini motto on: "Jos eläimillä olisi taivas, pistäisin porsaat jonotuslistan kärkeen. Karjuista ei ole niin väliä."

Huomatkaa lauseen alku, jos.

Hindut uskovat sielunvaellukseen. Sielu voi heidän käsityksensä mukaan olla myös eläimessä. Hindulaisuus on sikälikin mielenkiintoinen uskonto, että uskontoon kuuluu monia, monia persoonallisia jumalia. He eivät usko hyvän ja pahan väliseen jatkuvaan taisteluun kuten me teemme.

Olen huomannut, että meilläkin ollaan siirtymässä omiin, persoonallisiin uskon- ja jumalkäsityksiin. Moni puhuu mun uskosta ja mun jumalasta, mä uskon tähän ja tähän, mutta en usko tuohon tai tuohon ollenkaan. Kyseessä on yleinen "mä ja mä - ilmiö", siis oman persoonallisuuden ylikorostaminen. Voitaisiin oikeastaan puhua itsekkyydestä.

Islam näyttää olevan hyvin dogmaattinen uskonto, mikä tekee elämän ihmiselle helpoksi, kun sanotaan, mitä kulloinkin pitää tehdä. Me elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, mikä tekee elämän hieman vaikeammaksi. Kukaan ei ole neuvomassa, miten pitää elää. Suurta auktoriteettia ei enää ole.

Voisiko joku valistaa minua, mitä raamattu sanoo eläinten sielusta? Mitä ns. virallinen teologia sanoo asiasta?

Jos koiralla on sielu, voidaan aivan yhtä hyvin väittää, että jokaisella elollisella on sielu. Silloin kuusellakin voi olla sielu.

Sen tiedän, että kaikissa uskonnoissa kehotetaan kunnioittamaan elämää.

Pelko

Matt Mahurin

HS 24.11.

Aikuisten pelot estävät nykylasten seikkailut kaupungissa

Helsinkiläisten lasten leikkiympäristö on kaventunut kolmen sukupolven aikana, sanoo lasten liikkumisen vapautta tutkinut erikoistutkija Marketta Kyttä.

Hänen mukaansa lasten omin päin liikkumista rajoittaa aikuisten pelko.

Nykykaupunki on turvallisempi kuin ennen. Siitä huolimatta pelätään. Jos Yhdysvalloissa tai Belgiassa tapahtuu jotakin, niin täälläkin pelätään. Sellaista on nykytiedonvälitys.

Kaksi nuorinta lastani käy alakoulun ensimmäisiä luokkia. Koulun rehtori joutui lähettämään koteihin tiedotteen, jossa pyydettiin huoltajia olla viemättä lapsiaan autolla kouluun, koska aamuinen autoruuhka aiheuttaa vaaratilanteita lapsille.

Minun kouluaikanani kukaan ei koskaan tuonut lastaan kouluun. Nykylapsia hyysätään joko pelon tai jonkun muun syyn takia. Lapsia kuskataan kouluihin ja harrastuksiin, vaikka matka olisi vaikka kuinka lyhyt. En millään ymmärrä, miksei lapset voisi käyttää omia jalkojaan liikkumiseen paikasta toiseen.

Olen monta kertaa miettinyt, miksi jokainen tapahtuma, lautan uppoaminen Indonesiassa tai terrorisku Pakistanissa, pitää uutisoida. Suorastaan mässäillään yksityiskohdilla.

Kaikki alkoi 1960-luvulla, kun Biafran ja Vietnamin sodat lieveilmiöinen tunkivat koteihimme televisioidemme kautta. Pelko tuli kotiin, nälkäännääntyneitä pikkulapsia suurine silmineen tai karrelle palaneita napalmin polttamia ihmisiä. Muistan hyvin, kun näin painajaisia pienistä turpeavatsaisista biafralaislapsista. Kärpäset pörräsivät kuolevan lapsen silmissä..

Mitä kaikkea nykylapset näkevätkään?

On jotenkin surullista, kun lapsilta kielletään omaehtoinen liikkuminen ja ympäristöön tutustuminen. Lapsuudessani ajelimme fillarilla ympäri Vantaata, pitkiä matkoja. Lupia ei koskaan pyydetty vanhemmilta, kunhan tultiin ajoissa päivälliselle. Päivällisajat olivat tiukat.

Nyt istutaan neljän seinän sisällä ja pelataan pleikkaa. Aina välillä isä tai heittää lapsen johonkin organisoituun harrastukseen. Pihaleikkejä ei juuri enää harrastetta. Asun urheilukentän laidalla. Hyvin harvoin siellä tapahtuu mitään lasten porukoiden välisiä futis- tai kiekkomatseja. Iso urheilukenttä on useinmiten tyhjä.

Millaisia aikuisia näistä "organisaatiolapsista" oikein kasvaa? Eikö luovuus edellytä lapsuuden mielikuvitusleikkejä ja vapaata oleilua ja toimintaa? Viedäänkö tulevaisuuden aikuisia kuin pässiä narusta?

Sakkoturvaa!

HS-STT 23.11.

Oikeusministeriö: Sakkovakuutuksien kaupittelu autoilijoille arveluttavaa

Autoilijoille kaupataan nyt vakuutusta liikennesakkojen varalta. Suomen Autoturva tarjoaa kiinteähintaista vuosisopimusta, jonka perusteella asiakkaan saamat rikesakot maksetaan hänen puolestaan. Yhtiö kertoo tiedotteessaan, että tarkoituksena on "antaa kuljettajille rauha keskittyä ajamiseen ja nauttia sujuvasta matkanteosta, ilman että nopeusrajoituksia täytyy jatkuvasti seurata".

Eihän tämä voi olla enää totta! Suomen Autoturva kehottaa asiakkaitaan liikenneturvan vaarantamiseen. Oikein rauha keskittyä ajamiseen välittämättä mitään muusta liikenteestä! Millainen "vakuutusyhtiö"!

Oikeusministeriöstä todettiin, että tällainen kaupittelu on eettisesti arveluttavaa. Kovin on kevyesti todettu.

Suomen Autoturva Oy on muutenkin antanut itsestään oudon kuvan. Toimitusjohtaja ei edes uskaltanut kertoa omaa nimeään, kun sitä kysyttiin. Miksi? Onko koko yhtiö hämäräfirma?

Ylipäätään tällainen ilmiö kuvaa hyvin aikaamme. Mä ja mä ja mä. Mulle ja mulle ja mulle ja heti paikalla.

Olen jossain aikaisemmassa blogikirjoituksessani miettinyt, minkä nimen tulevaisuuden historioitsijat antavat aikakaudellemme. Todennäköinen nimi ajallemme on ahneuden ja itsekkyyden aikakausi.

Palkka-alea - hip heijaa!

Yle 23.11.

Palkanalennuksista kilpailuetua yrityksille

Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Risto Alanko näkee työmarkkinoita kiristävät palkanalennukset merkittävänä kilpailutekijänä yrityksille.

Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut Alanko arvioi, että laajempaa palkka-alea tuskin on luvassa. Hän kehottaa kuitenkin yrityksiä miettimään kustannusrakennettaan.

- Uusista tilauksista kilpailtaessa kustannukset ovat yksi ratkaiseva tekijä silloin kun kysyntä on maailmalla heikkoa, sanoo Risto Alanko.

Risto Alanko pitää työntekijöitä pelkkinä kustannuserinä. Minä väitän, että työntekijät ovat merkittävin tuottavuustekijä. Mikä muukaan loppujen lopuksi olisi?

Hyvin mielellään tietyt tahot ovat aina vertailemassa mitä milloinkin OECD:n tilastoihin. Ollaan tyytyväisiä, kun pyöritään siellä keskivaiheilla tai hieman sen alla. Vertailuryhmä on silloin väärä. Suomea pitää verrata sivistyneisiin eurooppalaisiin maihin kuten Pohjoismaihin, Saksaan, Sveitsiin tai Alankomaihin.

Suomi ei ole Intia tai Kiina. Meillä työntekijät ovat voimavara, johon täytyy panostaa. Suomalaiset työntekijät eivät suinkaan edusta eurooppalaista palkkahuippua, minkä Alanko varmasti tietää.

Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että jokin mättää meidän johtajistossamme. Olisikohan kyse ammattitaidottomuudesta?

Hyvin kustannustehokasta olisi, jos työntekijöille ei maksettaisi ollenkaan palkkaa.

Sinivalkoinen sopu

Yle 17.11.

Lentäjälakko loppuu

Valtakunnansovittelija Esa Lonka jätti lentäjälakossa sovintoesityksen, jonka kumpikin osapuoli hyväksyi. Lakko päättyy välittömästi. Liikennelentäjäliiton mukaan uusi sopimus on kaksivuotinen, ja se sallii ulkoistamisen tietyssä rajoissa.

Lentäjien palkkoja leikataan työnantajien vaatimalla tavalla, mikä täyttää 20 miljoonan euron säästötavoitetteen.

Palkkauskysymykset eivät tällä kertaa olleet lakon ydin, vaan ulkoistaminen, josta päästiin sopuun. Finnair voi vuokrata kaksi suihkukonettaan Finncomille, mutta itse lennot operoidaan Finnairin voimin.*

Se merkitsee sitä, että halpispilotteja ei hankita "huitsin nevadasta", vaan lentäjinä toimii Finnairin omat pilotit, mikä takaa lentoturvallisuuden.

* Korjaus, ensimmäisessä Ylen nettisivujen uutisisessa kerrottiin juuri noin. Uutinen korjattiin, nyt sivuilla lukee näin:

Käytännössä sopimus tarkoittaa sitä, että Finncommille vuokratuissa koneissa voi olla ulkopuolisia lentäjiä, ja heillä on oma työehtosopimus.

Hyvä, että eri osapuolet pääsivät sopuun. Pääjohtaja Jukka Hienosen eiliset kommentit olivat pöyristyttäviä.

Lentäjän poika

Oikeasti olen lentovirkailijan poika. Isäni teki elämäntyönsä Finnairin palveluksessa, joten minulla on yhä tiettyä lukkarinrakkautta omaan lentoyhtiöömme Finnairiin. Jos lennän, lennän edelleen kaikkein mieluiten sinivalkoisin siivin.

Lentokapteenit ovat nyt lakossa, eivätkä lakollaan juuri sympatiapisteitä haeskele. He ovat todella kovapalkkainen ryhmä ja voivat tarvittaessa kiristää ruuvia lähes loputtomiin toisin kuin eräät muut ammattiryhmät. He ovat nyt koko kansan sylkykuppina.

Kaikesta yleisestä kateudesta huolimatta lakkojupakkaa kannattaa tarkastella niin kuin se on.

HS 16.11.

Suostumme palkan alennuksiin, emme vieraisiin lentäjiin

"Olemme sitoutuneet yhtiöön, tehneet säästöehdotuksia, suostuneet alentamaan palkkojamme, nostamaan eläkeikää, heikentämään etuisuuksiamme, mutta perusperiaatetta, että olisimme mahdollistaneet muiden lentäjien tulon vapaasti ohjaamoihimme, emme hyväksy", sanoi Lentäjäliiton puheenjohtaja Kristian Rintala.

Tästä on loppujen lopuksi kyse.

Finnair on maailman turvallisin lentoyhtiö. Yksi syy on hyvin toimiva huolto, niin toimiva, että hyvin tunnetut länsieurooppalaiset yhtiötkin käyvät huollattamassa koneitaan Finnairilla.

Sekin tiedetään, että lentäjät ovat maailman eliittiä. Olen lentänyt kymmenillä eri lentoyhtiöillä, en voi mitään, mutta mikään ei ole lohduttavampaa, kun lentokoneesta kuuluu suomalaisen pilotin kuulutus. Olen lennellyt kaikenmaailman maleveille ja aerofloteilla, ei ole vakuuttanut.

Olemmeko me valmiita tinkimään turvallisuudestamme, mikäli Finnairiinkin palkataan lentäjiä alehintaan sieltä täältä? En sinänsä ota kantaa Finnairin lentäjien palkkauksen tasoon, ja siihen, kuinka paljon heidän pitäisi palkkojaan alentaa.

Turvallisuudesta en tingi.

Kuinkas sitten suu pannaan, kun ensimmäinen Finnairin kone räsähtää maahan sen jälkeen, kun yhtiön turvallisuudesta on tingitty?

Tämän päivän Iltasanomista löytyi järjetön ehdotus:

Kaikki lentäjät pitäisi erottaa

– Kaikki lentäjät pitäisi erottaa ja heidän tilalleen tulisi palkata uudet lentäjät ulkomailta. Kyllä kai maailmalta lentäjiä löytyy, Puttonen sanoo Ilta-Sanomissa.

Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen perustelee mielipidettään sillä, että lentäjien lakko uhkaa Finnairin olemassaoloa.

Luoja varjele, millaisin opein Puttonen kouluttaa talouselämän päättäjiä opinahjossaan. Tätä oppia noudatetaan valitettavan paljon Suomessa tällä hetkellä. Firmoja viedään pikavoittojen turvin ulkomaille, ja suomalaiset työntekijät saavat kenkää. Monessa maassa toimitaan toisin.

Kyllä minä lähden siitä, että Finnairin lentokoneita ohjaavat edelleen suomalaiset pilotit. Halpalentokapteenien käyttö on hyvin epäilyttävää ja vaarallista.

Laman lääkkeet

Minun on suorastaan pakko kommentoida tätä uutista:

HS 15.11.

Talousviisaat arvostelevat...

Hallituksen usko verojen alentamiseen lamanhoitokeinona hämmästyttää useita Helsingin Sanomien haastattelemia talousasiantuntijoita.

Veroelvytyksen tehottomuudesta vallitsee taloustieteissä laaja yhteisymmärrys. Julkisten menojen lisääminen – esimerkiksi pyörätien rakentaminen tai uimahallin korjaaminen – työllistää suoraan, kun taas veronkevennyksistä osa menee säästöön tai valuu ulkomaille.

"Sopii ihmetellä, mistä Jyrki Katainen (kok) tämän uskonsa veronkevennyksiin ammentaa. Olen kysynyt asiaa Kataisen virkamiehiltä, mutta en saanut vastauksesta tolkkua", sanoo Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti.

Minä olen ihmetellyt samaa asiaa jo pidemmän aikaa.

On aivan selvää, että veronkevennykset, kun ne kohdentuvat ylätuloluokkiin tai pääomaverotukseen, eivät ole mitään laman murjojia. Raha pakenee ulkomaille tai jää makoilemaan korkeakorkoisille pankkitileille.

Keskituloisten veronkevennykset menevät aina suoraan kulutukseen, mikä lisää työllisyyttä.

Se on varma, että työttömyys maksaa. Nuorisotyöttömyys voi olla jopa kohtalokasta. Edellisessä blogikirjoituksessa vastustin voimaakkasti kaikkia pakkokeinoja, mutta nuorten kohdalla tekisin poikkeuksen. Heidät on pakko pian työllistää keinolla millä hyvänsä.

Työntekoa on kannustettava, mutta työtä ei voi tehdä, jos sitä ei ole tarjolla. Meillä on jo riittävän pitkään harrastettu "kilometritehdaspolitiikkaa" niin yritysmaailmassa kuin julkisella sektorillakin.

Melkoinen työllistämisen avain on kunnissa. Mitä muuta kuin kurjuuttta valtio on tarjonnut kunnille viime vuosina? Rakentaminen, kaikenlainen, lisää varmasti työllisyyttä, ja kunnilla on tarjolla rakentamista tai korjaamista. Koulut ja sairaalat kaipaavat lisätyövoimaa, mikä lisää tuottavuutta.

Tänään Sdp:n puoluevaltuusto katsoo talouspoliittisessa kannanotossaan, että pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen välistä eroa on pienennettävä. Yhdyn kannanottoon täydellisesti.

Sdp ehdottaa pääomaveron korottamista 28 prosenttista 30 prosenttiin välittömästi. Itse olen ajatellut, että pääomaverokin voisi olla progressiivinen. Alkuprosentti voisi pienille pääomille olla vaikka 26 prosenttiakin, mutta progressiivisuudella saataisiin pääomilla kikkailu loppumaan.

Sdp kannattaa nyt pääomaverotuksen progressiivisuutta, samoin kuin kunnallisverotuksenkin.

Mielenkiintoista on huomata, kun Kokoomus on vallassa, Suomi on aina lirissä, niin 90-luvulla ja nyt. Sattumaako?

Toivoisin, että Sdp lopettaisi vihdoinkin Kokoomuksen hännystelyn, nyt Jutta Urpilaisen lausunnot viittaavatkin siihen. Jotain vaihtoehtoja pitää olla.

Pakkopaita-Suomi

Me suomalaiset olemme kummallista kansaa.

Moni meistä huokailee vahvaa, miltei diktatoorista johtajaa. Kaivataan kekkostyyppisiä johtajia, jotka sanovat aina kaapin paikan.

Aamun Hesarin nettisivuilta löytyi kaksi mielenkiintoista uutista. Enemmistö Suomen kansasta hoitaisi sosialiongelmat pakkokeinoin. Kannatetaan päihderiippuvaisten, narkomaanien ja rattijuoppojen hoitamista vaikka väkisin.

Suurin osa kansasta kannattaa seksuaalirikollisten lääkekastraatiota!

Asiantuntijat ovat eri mieltä, sillä pakkohoito ilman asiakkaan omaa motivaatiota ei tuota hyvää tulosta.

Näppituntumani on, että moni pitää rikoksista saatuja tuomioita liian pieninä. Jos joku kehtaisi udella kansalta, pitäisikö kuolemantuomio ottaa käytäntöön, niin varmasti noin puolet tulisi kannattamaan sitä.

Toinen uutinen on Mauno Pekkarisen ehdotus työurien pidentämiseksi lain voimalla. Pekkarisen ehdotuksesta tulee mieleen George Orwellin "1984", Maon kulttuurivallankumous Kiinassa tai Kamputsean punakhmerien väestön pakkosiirrot.

Pekkarisen polpotmainen ehdotus sotii monen ihmisen oikeustajua vastaan, jopa EK:n mukaan mitään pakkolakeja ei tarvita.

Vaikka suomalaiset ovat perimältään Euroopan germaanisin kansa, näyttää siltä, että se pikkuhippu slaavilaista perimää ohjaa meidän ajatteluamme. Välillä tuntuu siltä, ette emme tajua todellisesta demokratiasta yhtään mitään. Juhlapuheissa ja poliittisessa retoriikassa puhutaan kauniita sanoja kyllä, mutta käytännössä viisveisataan demokratiasta. Monet kummalliset päätökset, joita meillä tehdään sekä julkisessa elämässä että yritysmaailmassa, kertovat siitä.

Hampaaton media?

Yle 13.11.

Niinistö huolissaan median resursseista

Eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön (kok.) mukaan toimitusten resurssien pienentyminen syö median mahdollisuuksia toimia vallan vahtikoirana. Niinistö arvioi, että samaan aikaan kun nopeusvaatimukset toimituksissa lisääntyvät, myös vaikuttaminen toimittajiin lisääntyy.

Yhdyn Sauli Niinistön mielipiteeseen. Tilanne on juuri hänen kuvauksensa kaltainen. Toimitukset säästetään hengiltä.

"Vastapuoli" satsaa tiedottamiseen ja vaikuttamiseen aivan eri panostuksin kuin ennen. Aikaa ja rahaa on. Hyviä toimittajia kosiskellaan jatkuvasti suurinpiirtein tuplapalkalla yksityisen sektorin palvelukseen tiedottajiksi. Moni menee.

Tilanne on silloin hälyttävä, kun valtamedia alkaa jäädä kakkoseksi, mikä on demokraattiselle kehtitykselle hyvin vaarallista. Mikä muukaan taho voisi kaivella epäkohtia esiin kuin vakava media?

Niinistön mainitsemat nopeusvaatimukset yhdistettynä resurssien puutteeseen vie uskottavuutta tiedonvälitykseltä. Ihmiset alkavat rinnastaa vakavan median helppoheikkimäiseen nettitykitykseen, kuka tahansa voi sanoa mitä vain ilman minkäänlaista vastuuta.

Vakava toimittaminen vaatii aina aikaa. Harva tietää, että esim. Yle ei käytä enää STT:n palveluja, vaan toimittajien on itse luuhattava ja etsittävä aiheensa, todennäköisesti juuri nettiä selataan ees taas. Virhemarginaali kasvaa.

Helsingin Sanomat "uudistetaan" ties monenko kerran. Ajatus pelottaa. Tavoitteena lehden toimittamisessa tulee olemaan lehden oman ilmoituksen mukaan "nettimäisyys", mikä minun tulkintani mukaan merkitsee nopeuden lisäämistä ja juttujen lyhentämistä, siis pinnallistumista.

Pinnallistuminen on viimeinen asia Yleisradiolta ja Helsingin Sanomilta, mitä odotan. Yle ja Hesari edustavat suomalaisen median vakavinta osaa ja kärkeä.

Muurin murtumisen vuosipäivä

K-A ja curry wurst

Kävin ensimmäisen kerran Berliinissä valitettavan myöhään v. 2005. Olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa vierailla siellä 1970-luvulla, kun Berliini oli vielä jaettu. Olin hölmö, kun en käynyt siellä v. 1989.

Aioin laittaa blogiini kuvan, jossa seison Potsdamer Platzilla pienen muurinpätkän edessä. Se olisi ollut jo liian pateettista. Valitsin curry wurstin, jota söin jossain lähellä Zoo-asemaa. Ryysäsin heti ensimmäisenä aamuna aamiaisen jälkeen klo 9.00 nauttimaan yhden curry wurstin ja oluen. Juhlistin tällä eleellä Saksojen yhdistymistä. Se oli herkkä hetki. Jostain syystä pidin curry wurstia Saksojen yhdistymisen symbolina.

Itse annos oli surkea, huono makkara onnettomassa kastikkeessa. Olut oli hyvää. Ihmettelin kovasti, miksi curry wurst oli niin suosittua Berliinissä, vaikka heillä on todella maukkaita perinteisiä makkaroita.

Kaikki alkoi Ronald Reaganista ja Lech Walesasta. Reagan aloitti Puolasta, koska hän tajusi sen olevan polttopiste, mistä Itä-Euroopan demokratisointi saataisiin liikkeelle. Meille monelle on jäänyt naiivi kuva, että Puolan tapahtumat olivat kovinkin spontaaneja. Näin ei ollut.

Helmut Kohl ymmärsi hetken merkityksen ja yhdisti Saksat. Uusimpien galluppien mukaan yli 80 prosenttia saksalaisista on sitä mieltä, että Saksojen yhdistyminen on ollut hyvä asia, vaikka piheille saksalaisille yhdistymisen kustannukset ovat olleet vaikeita nieltäviksi. Luin jostain, että saksalaiset upottavat enemmän rahaa vuositttain yhdistymisen kustannuksiin kuin EU:n tukemiseen. Voidaan puhua mielettömistä summista, mutta kuka niitä rahoja muistelee viidenkymmenen vuoden kuluttua? On taottava, kun rauta on kuumaa.

Pidän Ronald Reagania 1900-luvun merkittävimpänä suurmiehenä, demokraattina ja liennyttäjänä. Saman vuosisadan merkittävin puolalainen on Lech Walesa ja merkittävin saksalainen on Helmut Kohl. Reaganilla ja Kohlilla ei ole edes haastajia, Walesalla oli hyvä kirittäjä, Karol Wojtyla.

Jos minulla olisi nyt saksalaista olutta, skoolaisin yhdistyneelle Saksalle ja kaadetulle Berliinin muurille. Kun näin televisiossa ensimmäiset muurin kaatumiset, liikutuin, tippa jos toinenkin vierähti poskelleni.

Kuvitteellinen skool yhdistyneelle Saksalle! Saksalaiset, kiitos, että pidätte EU:ta pystyssä!

Berliinin olympiastadion

Berliinin olympiastadion taitaa olla kaikkein legendaarisin, sattuneestä syystä. Olympiakisat pidettiin vuonna 1936. Googlailin ja etsin kuvia, joista näkyy, kuinka stadion pitää nykyaikaistaa.

Stadion olympiakisojen aikaan - katetta ei ollut. Stadion edustaa hyvin klassista suuntausta, esikuvana on arkkitehti Werner Marchilla ollut antiikin stadionit.

Stadion katettiin vuoden 2006 jalkapallon MM-kisoja varten. Kate stadionin päällä näyttää hyvin kevyeltä.

Verrattuna Helsingin olympiastadionin hätäratkaisuihin Berliinin olympiastadion näyttää harmoonisen viimeistellyltä. Kate suojaa katsojien lisäksi myös stadionin rakenteita.

Helsingin stadionilla on kaksi erityyppistä kateratkaisua, vanha A-stadionin kate ja kummallinen kuin lentoon lähtevä D-katsomo kate, joka ei juuri sateelta tai tuulelta suojaa. Päätykatsomoissa ei ole katetta lainkaan.

Berliinin stadionilla tuuli pyyhkii katteen yli, eikä tuuli juuri häiritse urheilutapahtumia. Pitää ottaa huomioon, että Suomen ilmasto-olosuhteet ovat vielä vaativammat kuin Berliinin. Muistan hyvin, kuinka hytistiin HJK:n Mestareiden liigan otteluissa vuonna 1988.

Berliin stadionin kate tulee parhaiten edukseen iltavalaistuksessa. Valo kuultaa käsittämättömän kauniisti läpi katteen. Katteen sisäpinnalle voidaan suunnata erilaisia valaistuksia tai valokuvioita, mikä on upeata, kun stadion toimii rock-konserttien pitopaikkana.

Parasta Berliinin olympiastadionissa on sen loistava historia. Suomalaisittain hienointa on tietenkin Berliinin olympiakisojen kolmoisvoitto kymmenellätuhannella metrillä: Salminen, Askola, Isohollo. Olympiavoittajien nimet on kaiverretu laattoihin stadionin pääsisäänkäynnin vieressä.

Olen sitä mieltä, että on turha "keksiä uudelleen pyörää" - kopioidaan Berliinin ratkaisu ja katetaan Helsingin stadion samaan malliin. Onhan suomalaista urheilupaikkasuunnittelua kopioitu vastaavasti muualla, Hartwall-areenan klooneja on pitkin Eurooppaa

Mitä Museovirasto oikein tekee?

Päivän Hesarissa pohdittiin jälleen kerran ikuisuuskysymystä, tulevan Helsingin keskustakirjaston sijaintia. Vaihtoehtoja on käytännössä jäljellä enää kaksi: Postitalo tai uudistalo Töölönlahdelle.

Olen vahvasti Postitalon kannalla, vaikka olenkin vantaalainen, ja vaikka Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ajaa voimakkaasti uudisrakennusta. Tulee mieleen väkisin ranskalaiset pompidout ja mitterandit ja muut, jotka halusivat oman jälkensä Pariisiin.

Postitalo on aivan ylivoimainen vaihtoehto. Sen sijainti on ylivertainen. Missään kohtaa Helsinkiä ihmisimassat eivät liiku niin suurina joukkoina kuin Rautatieaseman ympäristössä. Kulttuuri saataisiin lähelle kansaa.

Toinen kysymys on, mikä muu olisi järkevä käyttö Postitalolle?

Minua on jo pitkään askarruttanut Museoviraston toiminta. Räikein esimerkki kautta aikain taitaa olla Heimolan talon purkaminen, talossa kokoontui 1900-luvun alussa Suomen eduskunta. Talo oli arkkitehtoonisesti erittäin arvokas, puhumattakaan sen kulttuurihistoriallisista arvoista. Mitä teki Museovirasto silloin?

Mikä on Museoviraston rooli, tai mikä sen pitäisi olla? Käytän kolmea nykypäivän esimerkkiä.

Ensimmäinen on Postitalo. Kaiken yleisen järjen mukaan sen sijainti on paras mahdollinen keskustakirjastolle. Talo on helposti muokattavissa kirjaston käytöön tuhoamatta sen arkkitehtoonisia arvoja. Museovirasto vastustaa, koska osa Postitalosta on suojeltu.

Arkkitehtitoimisto Helin & Co kattaisi sisäpihoja kirjaston käyttöön. Pihat eivät näy ulospäin ollenkaan. Toimisto ylistää myös korkeita kerroksia, jotka ovat loistavia kirjastokäyttöön.

Pajunen haluaa Töölönlahdelle ranskalaiseen tapaan monumentin, kansa haluaa helposti tavoitettavan ja toimivan ja edullisen ratkaisun.

Toinen on Makkaratalo. Moni pitää Makkarataloa Helsingin rumimpana rakennuksena. Museovirasto pitää rakennusta oman aikansa tyyppiesimerkkinä. Talon omistaja haluaisi purkaa nyt jo turhat ajoluiskat ja autoparkit pois, jotta talon toimintaa voitaisiin kehittää ihmisystävällisemmäksi. Ko. rakennelmat edustavat monille epäinhimillisyyttä. Helsinki on pullolllaan 60-ja 70-luvun esimerkkejä - toisaalta Museovirasto oli aivan kädetön samoilla vuosikymmenillä, kun suomalaista aiempaa historiaa purettiin surutta Helsingissä.

Kolmas on Olympiastadion. Stadionilla on leikitty kissaa ja hiirtä Museoviraston kanssa. Museovirasto ei ollenkaan tajua, että kyseessä on urheilupyhättö, joka on aktiivisessa käytössä. Kun valmistauduttiin yleisurheilun MM-kisoihin, oli puhetta stadionin katttamisesta. Museovirasto torppasi kattamisen ja tehtiin torso, toimimaton ja ruma katos D-katsomoon. Ja tuuli vinkuu edelleen stadikalla ja sade ropisee ihmisten niskaan. Joka kerta, kun seuraan Huuhkajien esitystä stadikalla, minua jurppii aivan valtavasti.

Nyt Museovirasto liikahti, kun nähtiin Berliinin olympiastadionin loistavat uudet ratkaisut. Koko stadion katettiin upealla tavalla. Näin pitäisi tehdä. Berliinin olympiastadion ei ole kärsinyt modernisoinnista yhtään. Kateratkaisu on ylimaallisen kaunis ja toimiva. Minun on suorastaan aivan pakko jonain päivänä mennä Berliiniin katsomaan Hertha Berliinin matsia, ja olympiastadionia.

Putinin ylenkatse

Taloussanomat 5.11.

Putin läksytti GM:ää:"Halveksittavaa"

Putinin mukaan GM:n käytös on esimerkki halveksittavasta lähestymistavasta, jota yhdysvaltalaiset yhtiöt noudattavat usein asioidessaan eurooppalaisten yhtiöiden kanssa.

Venäjää yhdysvaltalaisyhtiöiden asenneongelma ei kosketa samalla tavalla, Putin arvioi.

Oi, voi. Kuinkahan se asia onkaan, herra Putin?

Tänään Ylen sivuilla uutisoitiin yritystoiminnan vaaroista Venäjällä. Venäjällä tehdään tuhansia rikollisia yritysvaltauksia vuosittain. Jopa itse Venäjän johto on huolissaan ja on luvannut tavata liike-elämän edustajia ja taistella korruptiota vastaan.

Kokenut yrittäjä: "Venäjällä vaanivat vaarat"

General Motors aikoo irtisanoa Opelilta 10 000 työntekijää. Määrä on samaa luokkaa kuin ostajaehdokkaalla kanadalaisella Magnalla.

En oikein ymmärrä Putin ajatuksenjuoksua. Kyllä minulla on sellainen kuva, että yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset yritykset noudattavat suurinpiirtein samoja pelisääntöjä.

Venäjän yrityselämän pelisäännöt? Villi itä.

Venäläinen koko yhteiskunnan läpitunkema korruptio on halveksittavaa.

Uusi Hansa

Ruotsalainen hyvinvointitutkija Gunnar Wetterberg ehdotti viime viikolla Uutta Kalmarin unionia, Pohjoismaiden liittovaltiota. Unioni olisi maailman kymmenenneksi suurin talousmahti 25 miljoonalla asukkaallaan. Ehdotus oli hauska, kuvitelkaa, suomalaisetkin pääsisivät jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin, ja minkälaisella joukkueella!

Uutta Kalmarin unionia ei tarvita, mutta EU:n sisällä Pohjoismaat voisivat tiivistää yhteistyötään. Islanti on liittymässä unioniin, Norjaa pitänee odotella pidemmän aikaa.

Olen aina ollut EU:n kannattaja. EU on melkoinen rauhan tae Euroopassa.

EU ei ole täydellinen. Minua on aina häirinnyt Ranskan lähes despoottinen toiminta EU:ssa. Berlusconin Italiaa en kovin korkealle arvosta. Uudet EU:n maat Itä-Euroopasta ovat tuoneet mukanaan uudenlaisen korruption.

Mitä tapahtuisi, jos EU toimintakyky surkastuisi ja EU hajoaisi?

Uusi Hansa voisi olla loistava mahdollisuus.

Uuden Hansan veturina olisi Saksa. Vahvoja talousalueita olisivat myös Pohjoismaat ja Alankomaat. Puola ja Baltia laitettaisiin yhteisellä tuella vahvaan iskuun. Yhteiseksi valuutaksi tulisi Uuden Hansan markka.

Venäjäkään ei ole ikuinen. Voitaisiin ajatella, että syntyisi Uusi Novgorod pääkaupunkinaan Pietari, sivistynyt ja eurooppalainen venäjänkielinen maa. Näin Itämerestä tulisi täydellinen sisämeri Uudelle Hansalle.

Baltit, puolalaiset ja novgorodilaiset opetettaisiin demokratian tavoille.