Matt Mahurin
HS 24.11.Aikuisten pelot estävät nykylasten seikkailut kaupungissa
Helsinkiläisten lasten leikkiympäristö on kaventunut kolmen sukupolven aikana, sanoo lasten liikkumisen vapautta tutkinut erikoistutkija Marketta Kyttä.
Hänen mukaansa lasten omin päin liikkumista rajoittaa aikuisten pelko.
Nykykaupunki on turvallisempi kuin ennen. Siitä huolimatta pelätään. Jos Yhdysvalloissa tai Belgiassa tapahtuu jotakin, niin täälläkin pelätään. Sellaista on nykytiedonvälitys.
Kaksi nuorinta lastani käy alakoulun ensimmäisiä luokkia. Koulun rehtori joutui lähettämään koteihin tiedotteen, jossa pyydettiin huoltajia olla viemättä lapsiaan autolla kouluun, koska aamuinen autoruuhka aiheuttaa vaaratilanteita lapsille.
Minun kouluaikanani kukaan ei koskaan tuonut lastaan kouluun. Nykylapsia hyysätään joko pelon tai jonkun muun syyn takia. Lapsia kuskataan kouluihin ja harrastuksiin, vaikka matka olisi vaikka kuinka lyhyt. En millään ymmärrä, miksei lapset voisi käyttää omia jalkojaan liikkumiseen paikasta toiseen.
Olen monta kertaa miettinyt, miksi jokainen tapahtuma, lautan uppoaminen Indonesiassa tai terrorisku Pakistanissa, pitää uutisoida. Suorastaan mässäillään yksityiskohdilla.
Kaikki alkoi 1960-luvulla, kun Biafran ja Vietnamin sodat lieveilmiöinen tunkivat koteihimme televisioidemme kautta. Pelko tuli kotiin, nälkäännääntyneitä pikkulapsia suurine silmineen tai karrelle palaneita napalmin polttamia ihmisiä. Muistan hyvin, kun näin painajaisia pienistä turpeavatsaisista biafralaislapsista. Kärpäset pörräsivät kuolevan lapsen silmissä..
Mitä kaikkea nykylapset näkevätkään?
On jotenkin surullista, kun lapsilta kielletään omaehtoinen liikkuminen ja ympäristöön tutustuminen. Lapsuudessani ajelimme fillarilla ympäri Vantaata, pitkiä matkoja. Lupia ei koskaan pyydetty vanhemmilta, kunhan tultiin ajoissa päivälliselle. Päivällisajat olivat tiukat.
Nyt istutaan neljän seinän sisällä ja pelataan pleikkaa. Aina välillä isä tai heittää lapsen johonkin organisoituun harrastukseen. Pihaleikkejä ei juuri enää harrastetta. Asun urheilukentän laidalla. Hyvin harvoin siellä tapahtuu mitään lasten porukoiden välisiä futis- tai kiekkomatseja. Iso urheilukenttä on useinmiten tyhjä.
Millaisia aikuisia näistä "organisaatiolapsista" oikein kasvaa? Eikö luovuus edellytä lapsuuden mielikuvitusleikkejä ja vapaata oleilua ja toimintaa? Viedäänkö tulevaisuuden aikuisia kuin pässiä narusta?
Tekstit
1 kommenttia:
Osut ytimen ytimeen KA. Ja miksi lapset pelkäävät? Koska aikuiset pelkäävät ja pelkäävät:
-ilmastonmuutosta ( tulossa noin sadas pallon historiassa, no worry)
-ruoan laatua ja vaikutuksia (ruoka ei ole ihmiskunnan historiassa ollut koskaan parempaa ja turvallisempaa, jos syödään muuta kuin roskaruokaa)
-sairauksia (elinaikamme on vähintään kaksinkertainen aiempiin vuosisatoihin- ja tuhansiin verrattuna)
-sotaa (tästä ette pidä, mutta historia ei tunne vähäsotaisempaa ajanjaksoa kuin viimeiset 30 vuotta!)
-saastumista (Suomessa esim. vesistöt ovat moninkertaisesti puhtaampia kuin 70-luvulla).
Syytä optimismiin siis on.
Mutta minä itse pelkään? Ja mitä projisoin siten lapsiin?
Naurakaa vaan, mutta pelkään netin ja tv:n irrationaalin maailman tuottamaa kollektiivista mielisairautta/tyhmistymistä (UNESCO:ssa tätäkin mietitty, en ole yksin) ja vielä enemmän toimivien perheiden hajoamista (tarkoitan siis sitä, kun isi tai äiskä lähtee vieraan lihan perään ja nimittää sitä "itsensä ja oman tilan etsimiseksi")ja perheiden hajoamisten tuottamaa tuskaa ja sen purkamista (en tarkoita välttämättömiä avioeroja).
Out
Lähetä kommentti