K-A ja curry wurstKävin ensimmäisen kerran Berliinissä valitettavan myöhään v. 2005. Olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa vierailla siellä 1970-luvulla, kun Berliini oli vielä jaettu. Olin hölmö, kun en käynyt siellä v. 1989.
Aioin laittaa blogiini kuvan, jossa seison Potsdamer Platzilla pienen muurinpätkän edessä. Se olisi ollut jo liian pateettista. Valitsin curry wurstin, jota söin jossain lähellä Zoo-asemaa. Ryysäsin heti ensimmäisenä aamuna aamiaisen jälkeen klo 9.00 nauttimaan yhden curry wurstin ja oluen. Juhlistin tällä eleellä Saksojen yhdistymistä. Se oli herkkä hetki. Jostain syystä pidin curry wurstia Saksojen yhdistymisen symbolina.
Itse annos oli surkea, huono makkara onnettomassa kastikkeessa. Olut oli hyvää. Ihmettelin kovasti, miksi curry wurst oli niin suosittua Berliinissä, vaikka heillä on todella maukkaita perinteisiä makkaroita.
Kaikki alkoi Ronald Reaganista ja Lech Walesasta. Reagan aloitti Puolasta, koska hän tajusi sen olevan polttopiste, mistä Itä-Euroopan demokratisointi saataisiin liikkeelle. Meille monelle on jäänyt naiivi kuva, että Puolan tapahtumat olivat kovinkin spontaaneja. Näin ei ollut.
Helmut Kohl ymmärsi hetken merkityksen ja yhdisti Saksat. Uusimpien galluppien mukaan yli 80 prosenttia saksalaisista on sitä mieltä, että Saksojen yhdistyminen on ollut hyvä asia, vaikka piheille saksalaisille yhdistymisen kustannukset ovat olleet vaikeita nieltäviksi. Luin jostain, että saksalaiset upottavat enemmän rahaa vuositttain yhdistymisen kustannuksiin kuin EU:n tukemiseen. Voidaan puhua mielettömistä summista, mutta kuka niitä rahoja muistelee viidenkymmenen vuoden kuluttua? On taottava, kun rauta on kuumaa.
Pidän Ronald Reagania 1900-luvun merkittävimpänä suurmiehenä, demokraattina ja liennyttäjänä. Saman vuosisadan merkittävin puolalainen on Lech Walesa ja merkittävin saksalainen on Helmut Kohl. Reaganilla ja Kohlilla ei ole edes haastajia, Walesalla oli hyvä kirittäjä, Karol Wojtyla.
Jos minulla olisi nyt saksalaista olutta, skoolaisin yhdistyneelle Saksalle ja kaadetulle Berliinin muurille. Kun näin televisiossa ensimmäiset muurin kaatumiset, liikutuin, tippa jos toinenkin vierähti poskelleni.
Kuvitteellinen skool yhdistyneelle Saksalle! Saksalaiset, kiitos, että pidätte EU:ta pystyssä!
Tekstit
2 kommenttia:
Kiitos K-A. Noinhan se meni ja nuo mainitsemasi ovat juuri ne sankarit. Gorbatshovin luovutusmentaliteetin laskisin myös onnelliseksi asiaksi - hän tajusi jo aiemmin että kommunistinen tyrannia romahtaa ja antoi sen mennä menojaan.
Ronald Reagan. Muistan hyvin, kun hän tuli valtaan tammikuussa 1981. Istuin silloin erään kaupungin ainoassa rockkapakassa. Nuoret naiset ja herkät miehet itkivät ja raivosivat (silloin vasemmistolaiset, tulevat vihreät), oltiin varmoja että tuo aivoton oikeistolainen näyttelijä uusi USA:n presidentti tulisi olemaan syypää pian käynnistyvään kolmanteen maailmansotaan. Kaikki "paha" tuli silloinkin nimittäin USA:sta (nuoremmille tiedoksi). Maailma oli silloinkin monen mielestä niin helppo paikka ymmärtää, heh.
Toisin kävi. Kuka sen olisi silloin tajunnut?
RR:stä tulikin viime vuosisadan merkittävin rauhan- ja vapaudenrakentaja. Hän takasi nimenomaan sen että kylmä sota ei koskaan johtanut suur- ja ydinsotaan. Kuka pääsee samalle viivalle?
Täytyy siis olla varovainen tänäkin päivänä ennen kuin on etukäteen nimeämässä joidenkin maiden politiikkoja imperialisteiksi.
Monista ensimmäisistä tulee viimeisiä ja päinvastoin...Moni eurooppalaisen luupääälykön sotahulluksi leimaama vaikuttaja voikin pidemmällä aikajanalla arvioituna osoittautua ihan toiseksi.
Mutta kiitos Ronnie, ja se putkimies Gdanskista.. Historian pyörä valitsi kaksi aika epätodennäköistä tyyppiä suurimman mahdollisen muutoksen kärkeen. Selvisitte hyvin. Jälkipolvet kiittävät teitä toivottavasti pitkään.
Peace!
Out
Out...vielä Gorbasta...
loppujen lopuksi hän oli vallassa vain pari-kolme vuotta,1988 alkaen. Hänen aktiivista osuuttaan on todella liioiteltu.
Hän toimi melkoisessa pakkoraossa, asiat vain luisuivat. Onneksi näin.
Peace!
Lähetä kommentti