perjantaina 13. marraskuuta 2009

Hampaaton media?

Yle 13.11.

Niinistö huolissaan median resursseista

Eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön (kok.) mukaan toimitusten resurssien pienentyminen syö median mahdollisuuksia toimia vallan vahtikoirana. Niinistö arvioi, että samaan aikaan kun nopeusvaatimukset toimituksissa lisääntyvät, myös vaikuttaminen toimittajiin lisääntyy.

Yhdyn Sauli Niinistön mielipiteeseen. Tilanne on juuri hänen kuvauksensa kaltainen. Toimitukset säästetään hengiltä.

"Vastapuoli" satsaa tiedottamiseen ja vaikuttamiseen aivan eri panostuksin kuin ennen. Aikaa ja rahaa on. Hyviä toimittajia kosiskellaan jatkuvasti suurinpiirtein tuplapalkalla yksityisen sektorin palvelukseen tiedottajiksi. Moni menee.

Tilanne on silloin hälyttävä, kun valtamedia alkaa jäädä kakkoseksi, mikä on demokraattiselle kehtitykselle hyvin vaarallista. Mikä muukaan taho voisi kaivella epäkohtia esiin kuin vakava media?

Niinistön mainitsemat nopeusvaatimukset yhdistettynä resurssien puutteeseen vie uskottavuutta tiedonvälitykseltä. Ihmiset alkavat rinnastaa vakavan median helppoheikkimäiseen nettitykitykseen, kuka tahansa voi sanoa mitä vain ilman minkäänlaista vastuuta.

Vakava toimittaminen vaatii aina aikaa. Harva tietää, että esim. Yle ei käytä enää STT:n palveluja, vaan toimittajien on itse luuhattava ja etsittävä aiheensa, todennäköisesti juuri nettiä selataan ees taas. Virhemarginaali kasvaa.

Helsingin Sanomat "uudistetaan" ties monenko kerran. Ajatus pelottaa. Tavoitteena lehden toimittamisessa tulee olemaan lehden oman ilmoituksen mukaan "nettimäisyys", mikä minun tulkintani mukaan merkitsee nopeuden lisäämistä ja juttujen lyhentämistä, siis pinnallistumista.

Pinnallistuminen on viimeinen asia Yleisradiolta ja Helsingin Sanomilta, mitä odotan. Yle ja Hesari edustavat suomalaisen median vakavinta osaa ja kärkeä.

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Välillä kun ottaa Hesarin käteen, niin ihmetyttää: usein ohut kuin maaseutulehti ja kannessa jauhelihamainoksia. Ja tämän lehden pitäisi olla Suomen ykköslehti (!) niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Verratkaapa vapaasti vaikka Ruotsiin, jossa ilmestyy kaksi suurlehteä: Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet. Ostakaa vaikka ensi sunnuntainumerot niin hämmästytte journalismin laajuudesta verrattuna tähän kotoiseen pikkukaupunkilehteemme, HS:ään.

Ja entä se levikki? Meidän kouluun tulee joka aamu 20 Hesaria opetustarkoituksiin. Hienoa. Mutta ne ovat varmaan levikissä mukana. Jos sama juttu sadoissa muissa kouluissa, on ainakin Hesarin levikkiä puffattu ylöspäin ja ehkä vähän Erkon pörssikurssiakin...

Entä sitten YLE. Tekee hienoa työtä. Laatua. Varsinkin reportaasit nyky-Suomesta ansaitsevat kiitosta.

Suurin ongelma on mielestäni ulkomaan uutisointi. Se perustuu liiaksi "paikan päälle" lähetettyyn sankaritoimittajaan, joka sitten puhuu tapahtumista sen perusteella mitä näkee, kuulee, kokee, tuntee ja mitä maan oma media on uutisoinut. Media referoimassa mitä media kertoo, on se tyypillinen tilanne. Usein hävettää kun YLE:n kovapalkkainen toimittaja seisoo kameran edessä lukemassa satelliittiyhteyden päässä paikallista lehteä.

Sen lisäksi usein reportaaseissa muilta mailta jää suuhun ns. astian maku, eli yhden toimittajan yksi näkökulma asiaan. Ja sitä sitten kansa ottaa vastaan vastaanottimiensa ääressä kuin papin puhetta ennen vanhaan.

Toimittajan työ on vaikeaa. Aina saa haukkuja. Sori.

Itse suosittelen kaikille seuraamaan uutisia mahd. laajasti eikä jäämään vain Suomen median varaan. Värejä tulee heti lisää ja ihan kokonaan toisia uutisaiheita, kun jaksaa seurata muun maailman mediaa. Kokeilkaa.

Ja paras media sittenkin aina on oma ajattelu: se kun kävelee ja liikkuu maailmalla o m a t silmät ja korvat auki. Jos ne ovat tosi auki, ne voivat korvata joskus jopa valtakunnalliset Tv-uutiset.

Miettikääpä tuota... :)

Out

Lähetä kommentti