Sylikoirasta vallan vahtikoiraksi

HS 12.10.

Jos asiaa katsoo useamman vuosikymmenen perspektiivillä, niin media on ärhäköitynyt. Nyt media uskaltaa käsitellä asioita sillä tavalla kuin neljännen valtiomahdin kuuluukin tehdä toimiessaan vallanpitäjien vahtikoirana.

Mielestäni tässä ei kuitenkaan päämotiivina ole ajojahti vaan tiedotusvälineiden halu saada selvyys asioihin. Puolentoista vuoden aikana on paljastunut moraalisesti aika hämmästyttäviä asioita, joita ei yleisesti ole tiedetty. Totuutta on ajettu takaa ja se on löytynyt pala palalta.

Kirjailija Risto Uimonen julkaisi tänään kirjansa "Median mahti". Uimonen on toiminut mm. sanomalehti Kalevan päätoimittajana. Uimosen kirja ilmestyy käsittämättömän hienolla hetkellä, luulisi kirjan kuluvan kaikkien suomalaisten poliitikkojen käsissä.

Hän toteaa, että aikoinaan Suomessa oltiin puudeleita, todellisia sylikoiria. Media ei hoitanut tehtäväänsä kuten sen olisi pitänyt. Vallanpitäjät saivat olla aikalailla rauhassa. Aika ahdisti monia tavallisia ihmisiä kuten minua, olettaa voi, miltä toimittajilta silloin tuntui. Sensuuri oli vapaaehtoista, itsesensuuria.

Uimosen mielestä nyt medialla on valtaa enemmän kuin koskaan. Suomi on medialistunut, mikä on totta. Enää ihmisille ei riitä pelkkä aamuhesari, vaan tietoa hamutaan ties miestä. Monet ovat koukussa, minäkin, internetin tarjoamiin nopeisiin sivustoihin, hesariin, yleen, amppareihin ja sun muihin. Täytyy tosin myöntää, että monen ihmisen tieto on ns. pintatietoa, kun ei oikein jakseta enää syventyä kunnolla asioihin.

Uimonen toteaa, että media ei erota ketään. Eroa voidaan tietenkin vaatia, kun on toimittu epärehellisesti. Suomessakin vaaditaan tekemään omia johtopäätöksiä ja eroamaan, ja jos ihminen ei siihen itse pysty, hänen taustajoukkonsa vaativat sitä.

Mielestäni kyse on ainoastaan siitä, että meillä on siirrytty vähitellen normaaliin länsimaiseen demokratiaan niin median kuin vallanpitäjienkin osalta.

Olemme vielä kivuliaassa välivaiheessa, mitä kaikki eivät tahdo millään hyväksyä. Jotkut poliitikot ja jopa jotkut median edustajat puhuvat ajojahdeista. Karmaisevin esimerkki tästä on poliittista keskustaa lähellä olevan sanomalehti Keskisuomalaisen entisen päätoimittajan Erkki Laatikaisen esiintulo, kun hän väitti median luonteen muuttuneen "koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi".

Suomen lehdistön historian omituisin piirre oli vahvasti tuetut puoluelehdet kuten Demari, Suomenmaa, Kansan Uutiset tai Tiedonantaja. Onneksi puoluepäivälehtien aika on ohi, ja oikeat sanomalehdet hoitavat tiedonvälitystä.

Erkki Laatikainen itse edustaa juuri sitä "puudeliaikaa". Puudelit pönkittivät valtaa.

Meillä haetaan rajusti "poliittisen päätöksenteon harmaalle alueelle" selvyyttä ja rajoja, mitä saadaan tehdä ja mitä ei. Se on hyvä. Poliitikot ovat luonnollisesti nyt ymmällään, mutta pikkuhiljaa asiantilaan totutaan ja politiikan teko puhdistuu.

Lauri Tarastin vaalirahoituslakia uudistava työryhmä käy vielä kiivaita keskusteluja ja äänestyksiä, eikä esityksestä ei tule yksimielinen. Kaikki odottavat mielenkiinnolla, mikä on tulos.

Pitää muistaa, että ilman tiedotusvälineitä ei olisi tapahtunut yhtään mitään, sama "hyvä veli - sulle ja mulle" meno olisi jatkunut.

Julkiselle vallalle ollaan luomassa nyt pelisääntöjä. Huomattava on, ettei juuri kukaan huutele yksityisen vallan moraalin perään. Onneksi sentään saatiin suuri asfalttikartelli nalkkiin. Korvaussummat olivat niin merkittäviä, että luulisi sen hieman puhdistavan yritysmaailman toimintatapoja.

Pitää muistaa, että poliitikot hoitavat yhteisiä asioita, ahnein osa yritysmaailmaa ei ajattele muuta kuin omaa etuaan.